Sickdays

Kaks päivää täysin neljän seinän sisällä. Itteni seurassa. Oon jo todella huolissani mun henkisestä terveydestä. Okei, normaalistikin nauran kyllä mun omille vitseille, mutten näin railakkaasti. Ja mielestäni mullon hyviä argumenttejä joka asiaan, ja erityisesti siihen että miks mun pitää syödä koko ajan. + musta tuntuu että mun nenä irtoo nenäliinan mukaan seuraavan kerran kun niistän. Kiitos syksy!

Mää tajusin eilen paljon asioita. Oon unohtanu niistä jo 99% mutta mullon edelleen vähän niistä mielessä. 

Yks niistä jutuista on pyöriny mun mielessä pitkään, lähinnä pyöritelly et voiko tää olla mahollista, ja eilen jopa ihana Iina mulle väläytti. 

Asiaa pohjustaa lause maailman ihanimmasta kirjasta:

We only accept the love we think we deserve

                                                                                    ~The perks of being a wallflower

En nyt avaa sen enempää miten päädyttiin aiheeseen rakkaus, mutta oon tajunnu että osin koriksen lopettamisen takia mun kunnioitus itteeni kohtaan on kasvanu. Luotan omaan tekemiseeni enemmän, tiiän että mokailen, mutta tiiän myös että pystyn tekeen järkeviä päätöksiä, ja ajatteleen myös itteeni, ja toki muita.

Mulla on aina ollu huono itsetunto. Tai niin kauan ainakin kun oon tietänyt mitä käsite itsetunto tarkottaa. Käytännössä siis ihan ala-asteelta saakka. Olin mielestäni hirmu erilainen kun muut. Olin pidempi, hiukan isompi, mulla oli huonot jutut onhan ne vieläkin, mut ennen kaikkee se että mulle kerrottiin kaikenlaista ei niin imartelevaa itestäni muitten toimesta. En kattonu mitään huippumalli haussa ohjelmia ja todennut sieltä että hei, mulla ei oo yhtä hyvää vartaloo kun noilla tuola. Enkä mä ole yhtä nätti. Muut hoiti sen kertomisen mulle, etten ollu 'kaunis' sillai yleisesti aateltavalla tavalla.

Kyllähän sitä on aina puhuttu että 'oot kaunis just tollasena kun oot' tai 'oo vaan rohkeesti oma ittes'. Mää en vaan koko peruskoulun aikana tiennyt ite että mikä se mun 'oma itteni' on. Ei sillä että tietäisin vielä täysin  nykyäänkään, ja tuskin tuun koskaan täysin tietäänkään, mutta ainakaan nykyään en enää kuuntele muitten ohjeita siitä mimmonen mää oon. Luon ite itestäni oman kuvani. Ja mää oon ainakin sitä mieltä, etten edes haluais olla niinkun kaikki muut. 

Mua suunnattomasti ärsyttää kaikki ihmiset jotka yrittää olla niitä kiiltokuva -ihmisiä. Ja bloggaajat/vloggaajat/ihmiset yleensä, jotka kertoo vaan kuinka täydellistä niitten elämä on. Ja kuinka kaikki niitten elämässä on mennyt just niinkun täydellisen elämän kuuluu mennä. Koska kyllähän me kaikki tiietään ettei kenenkään elämä oo aina ollut ihanaa. Ja arvostan ihmisissä avoimuutta, ja sitä että ihmiset kertoo asiat niinkun ne oikeesti on. Eikä meijän oo tarkotuskaan olla täysiä kopioita toisistamme. Meijän ei kaikkien tarvi harrastaa fitness -urheilua, eikä mitään muutakaan urheilua, jos ei ite tykkää siittä. Meijän ei tarvi kaikkien olla luovia, taiteellisia tai musiikillisia, koska me ei kaikki vaan olla. Meijän ei tartte olla hyviä koulussa, jokanen on fiksu omalla tavallaan. Kaikki ei vaan oo kirjaviisaita. Voisin tässä saarnata vaikka kuinka kauan siitä kuinka tää yhteiskunta asettaa meille paineita. Paskat. Mää oon ainakin ihan ite luonu itelleni omat paineeni olla tietynlainen. 

Urheilua suositellaan monesti senkin takia, että se parantaa itsetuntoo. Monelle se varmasti tekeekin niin, mulla se vaan toimi päinvastoin, koska oon niin itsekriittinen ihminen. Oon todennu että oon paljon onnellisempi kun oon vähän fluffy ja syön hyvin ja kuuntelen hyvää musiikkia ja saan kirjottaa, kun sillai että olisin hullussa tikissä, söisin vaan lisäravinteita ja terveellistä ruokaa, hikettäisin koulussa ja siivoisin kokoajan. Ja eipähän ainakaan tuu koskaan sitä ongelmaa, että joku poika/jätkä/mies ihastuis muhun vaan ulkonäön takia :) Tottakai tykkään laittautua ja näyttää nätiltä, mutta sen ei pitäis olla ihmisen ainoo prioriteetti. 

Kiitos, ja anteeksi. Tästäkin postauksesta tuli todella, todella epälooginen, mutta en oo vieläkään oppinut suunnitteleen kirjotuksiani. 

Love always

Sanna

Ed Sheeran overload

I could look into your eyes until the sun comes out

Oon nyt soittanut ton biisin repeatilla varmaan 15 kertaa. Saatan samalla vähän neidisti nyyhkyttää. En oikeesti.

Pikku Panu on vähän myllerryksessä nyt. Tuli vähä pidättämisen kans ongelmia viime viikon perjantaina. Tänään pääsi lekurille. Näytteet otettiin, ja lääkäri epäili joko tulehusta tai munuaisongelmaa.. No.. munuaisongelmillehan ei oo oikeestaan ratkasuu.. Mutta vielä huomenna tulee verikokeitten tulokset missä sitten varmistuu herran tulevaisuus. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Herra 12-v.lle ei toivois enää enempää ressiä mistään.

Osin ton Panun tilanteen takia ei oikeen saa mitään järkevää sanottua.. Fysiikan viikkotehtävät pitää palauttaa huomenna, katotaan kauanko teen yhtä tehtävää. Ei toi keskittymine oo ihan parhaimmillaa just nyt.

Konnallekkin pitäis varata lääkäriaikaa. NNOH, mä jatkan laulamista tällä vähällä äänellä mikä mullon talles.

~Sanna :*

Nyt aurinko paistaa horisontti siintää edessä!

Lisää asioita mitä ois jääny kokematta jos pelaisin korista. Tänä viikonloppuna oli EHBT. Sen sijaan että nyt itkisin kotona sitä kuinka oon paska pelaan, ja etten antanu ittestäni kaikkee joka pelissä, niin tanssin, laulan ja hymyilen kotona. Vaikka läskyvuori kaatuu päälle, ei silti masenna. Miksi? No se on pitkä tarina.

Tää tuhkimotarina alkaa Perjantaina 22.8. kun karkaan 10 minuuttia aikasemmin uskonnontunnilta että kerkiän kahen junaan kohti Helsinkiä. Neljältä olin Helsingissä. Stadioni ootti mua jo!

Cheek ja lämppärinä ollu JVG veti ihan hullut setit! Ihan mahtava meno oli koko sen 3 tuntia mitä joku heilu lavalla. Ihan törkeen pitkä keikka. Oli kyllä jokasen euron, jonotusminuutin ja jalkasäryn arvonen! Ääntäkin lähti vähän huonosti kaiken sen huutamisen laulamisen jälkeen :D Seurakin oli mitä mainioin!

Lavallahan nähtiin Cheekin ja JVG.n jätkien lisäks myös mm. Diandra, Jukka Poika, Pete Parkkonen, Erin, Katri Helena, Jussi 69, MG, Uniikki, Illi, Elastinen, Jonne Aaron, Sami Saari.... Toi lista jatkuu loputtomiin, ja se vaan lisäs keikan mahtavuutta! Hullun sekanen fiilis keikan jälkeen. Oli vielä parhaimmat maholliset paikat (tolla lipulla) Ja ai että. Oli ihanaa. Pahottelut kaikille ketkä ei päässyt jompaa kumpaa noista keikoista näkeen!

Keikalta suuntasin Lohjan abc.n kautta Lohjalle Jennin luo yöksi! Seuraava päivä/ilta/yö oli kyllä miltei yhtä mahtava kun edellinen ilta Cheekkeineen kaikkineen. Oli mun toisen pikkuserkun ja sen hyvän ystävän läksiäisjuhlat, ja ristus, mullei oo varmaan ikinä ollu yhtä hauskaa missään juhlissa. Eikai musta oo tulossa sosiaalinen? EIHÄN?

Aamulla väsymyksestä selviämisen jälkeen isi tuli hakeen takasin kotiin. Oli ehkä paras viikonloppu mun pienessä elämässäni ikinä. Kyllä, näin vähän siihen tarvii että mut saa onnelliseks. Tämmösiä viikonloppujen pitäis aina olla, en meinaan Perjantai-iltapäivän jälkeen miettinyt yhen yhtä kertaa koulua ennenkun tänään totuus iski kasvoihin. Mutta se totuus ei ees sattunut. Nyt mulle pikkuhiljaa valkenee että ei se koulunkäynti oo kaikki kaikessa. Tärkeetä, mutta on tärkeempääkin, nimittäin elää.

KIITOS teille kaikille 40 000 muulle ketä oli mukana tekemässä mun perjantaista täydellistä. Ja kaikille ketä tunnustaa lauantaina nähneensä mut jossainvaiheessa. Ja ennenkaikkee kiitos mulle, että olin itsekäs ja aattelin omaa napaani, ja lopetin koriksen. En oo vieläkään katunut hetkeäkään.

~Sanna :*

loppuun vielä mieleenpainuvin hetki mulle stadionilla. Kun tää biisi (mitä harvemmin soitetaan keikoilla) tuli esitysvuoroon. Tää ei oo ehkä mahtipontisin biisi, mutta saatoin tirauttaa pari kyyneltä tän biisin soidessa. Koska no, tää palauttaa mieleen paljon tunteita, muistoja ja hetkiä. Useesti kuunnellut tätä biisiä turnauksien jälkeen automatkoilla, kun on v*tuttanut se ettei osaa mitään.

En vältä vastuuta, mä kuljen suoraan

Tää on aina yhtä huono idea ruveta tekeen läksyjä kone auki. Oon tässä nyt kattonut tubee liian kauan, selannu spotifysta nostalgista musaa ja selaillu blogeja. Miten meni noinniinkun omasta mielestä?

Kävin eilen Maijun kans leffassa. Oon vieläkin jotenkin todella epätodellisessa tilassa. What If oli mahtava. Mua yleensä ärsyttää romanttiset komediat jonka jokaikisen tapahtuman pystyy sanoon heti leffan alussa. Mutta tossei ollu paljoo mitään mitä ois pystyny sanoon jo 5 minan jälkeen tapahtuvaks.

Tuli itkettyä, naurettua ja hävettyä ton leffan aikana. Oli koko 10 euron väärti. Suosittelen kaikille! Ja mun rakkaus Daniel Radcliffee kohtaan kasvaa vaan leffa leffalta. Seuraavaks kattomis listalla ois 22 Jump Street, Aikuisten poika, planes 2 .....

Huomenna!! 
Perjantai 22.8. ja annan vihjeen mitä huomenna tapahtuu. Tai annoin oikeestaan jo otsikossa. Mutta ette tajunnu kumminkaan.

Istun himassa taas iltaa ilman yhtäkään kaverii

Seurana vaan mun kynä ja paperii

Lasken suojauksen kun vaihdan kypärän barettiin

Joutuu välil miettii miks joku jykä tätä kadehtii

Missä kuljenkin mua kytätään salettiin

Ja pikkumimmit hihittää "ei löydy sua parempii"

Jengi kuuntelee raidat ja huutelee raidataa

Laitan hupun päähän ja mun suu menee "haistakaa vittu"

Silmät suurenee aina, ja tiedät että jäbä kuumenee vaivatta

Mut en mä saa suuttuu, virheet etsimällä etsitään

Mä skarppaan, ei auta juorut vaik keksimällä keksitään

Ei pitäis ottaa stressiä mut ei pysty tsiigaakaan

Mä annan tän teille, täs sulle yks syy kikattaa

Cheek ei oo supermies, eikä Skywalkeri

Mä itken, vuodan verta, mut te kai ootte sit

Cheek-lyijykynä

Ja kyllä. Huomenna on Cheek ja stadioni heti koulunjälkeen suuntana! Olkaa kateellisia. Sieltä Jennille Lohjalle ja ja aika mahtawa viikonloppu tiedossa! Oon niin lomantarpeessa. Kaikki vituttaa ja hajottaa ja vittu. Se angstaamisesta tässä kohtaa, toivottavasti viikonloppuna helpottaaa!!

Cheers!
~Sanna :*

TOO MUCH

Hui saakeli, mites tässä nyt näin kävi. Aattelin että kerkeisin pitään blogiakin paljon enemmän ja paremmin ajantasalla kun ei tosiaan oo mitään harrastusta mikä sitois johkin aina tiettyyn aikaan. Mutta ei. Oon käyny kotona lähinnä nukkumassa.

tuosta

Enkä oo saanut edes loppuja reissukuvia koneelle. Eihän mulla olis aikaakaan ollu kun liikaa. 

Kesäloman vika viikkokin oli ja meni liian nopeesti, sillonkin vaan Torstai-illan olin kotona. Jossu oli kaks yötä meillä rannassa ja Maiju ja Aino yhen. Käytiin Tammelassakin joku päivä pelailemassa. Ja kävin villillä Juupajoellakin. 

Viime Perjantaina lähin Lohjalle moikkaan Jenniä, ja ainakin mulla oli ihan huippu vika viikonloppu! :)

weheartit.com

Noh.. Tiistainahan se helvetti sitten alkoi, eli lukion 2. vuosi. Oon nyt jo ihan hajalla :D

En ymmärrä osaa lukiolaisista, jotka valittee kaikki kurssinsa sen mukaan mitä kaverit ottaa. Mää otan tasan sitä mitä mää haluan + ne mitä on pakko sillai miten saan ne survottua Ja luotan siihen että sitten löydän jotain 'samanhenkistä' seuraa. .. turha toivo, mutta ainakin kun kököttää yksin niin saa opiskeltua!

Ainiin, mullon nykytaiteen työpaja tässä kurssissa, ihan mahtavaa! 

Mulla ei nyt ihan pysy ajatus kasassa, enkä saa mitään järkevää selostettua nyt. En tiedä miks. Ehkä sen takia että viimeyön unet jäi vähän lyhyiks. Kiitos Iina.

Huomiselle on niin paljon suunnitelmia kun Fysiikan viikkotehtävät. Aamen.. Hitto että ootan huomista innolla. 

JAJAJA exciting news, noinniinkun harrastuspuolelta. Mullon äidin ja iskän ympäripuhuminen kesken, että saisin alottaa Jenkkifutiksen. Oon niin pähkinöinä! :) Kävin eilen kattoon korisreenejä, muttei tullu hirveesti semmoi fiilis että sinne olis halunnut mukaan. Vaikka heittelinkin korista sitten johkin yöhön saakka. Mutta emmä sitä silti halua pelata, enhän? 

^me wants

Näin järkevää sanaa tälläkertaa, nyt haen konnan sisälle nukkuun, öitä! 

~Sanna

Few words!

Heipsan ! Oon taas Suomessa, ehjänä ja samanlaisena kun ennenkin. Loput lomakuvista tulee kyllä, olin vaan kuningas ja laitoin kameran akun lataukseen justiinsa tunti sitten. Enkä löydä mun muistikortin lukijaa, hurraa! Mutta oli kiva reissu, eikä mummielestä oo ikinä kiva palata reissuilta kotiin. Mutta täälä sitä ollaan, eilen aamulla 7 oli laiva Ruotsissa ja jo 3 olin matkalla kotoo Tampereelle kattoon pari Delffarin peliä.

Tää päivä on menny jonkunasteisessa koomassa. Lomailu on rankkaa ja univelkoja on. Huomenna muutaman kaverinkanssa vietetään päivää/iltaa rantasaunalla ja univelkaa kertyy lisää, muthei kohta alkaa koulu niin kertyis sitä kumminkin.

Oon yrittäny ettiä tässä jotain osa-aikasta työtä lukion ohelle, mutta saakeli, ei kukaan halua mua töihin! Enkä syytä niitä :D Mutta on se kun porukat valittaa etten tee töitä, noh.. kylhän mää tekisin, jos saisin. Ei sillä, oon mää laiskakin, mut ei se oo enää niin helppoo kun et pääse jätskikiskallekkaan ilman että sullon vähintään 3 vuoden työkokemus vähintäänkin jäätelökuninkaana takana.

Pääsis edes mäkkiin töihin, muttei ne kelpuuta mua sinnekkään. Voisin mennä johkin mäkin ovelle varottavaks esimerkiks että näin käy kun käyt täälä. Menettäis vaan asiakkaansa raasut. Ehkä oon jatkossakin vaan pappa betalar -linjalla. Anteeks Iskä.

maalaisromantiikkaa Belgiasta.

Tänään oli taas konnan kylpypäivä, leikattiin vähän kynsiäkin samalla. Ihan niin mielenkiintonen ja vaarallinen mun elämäntyylini ja elämäni on. Ristus.

Kuvia sitten lisää myöhemmin, huomennakin ehkä tulee muutama otettua. Jos tulee.

~Sanna