I'm out of sight, I'm out of mind

I'm gonna pick up the pieces 

and build a lego house

when things go wrong, we can knock it down
-Ed Sheeran

weheartit.com

Mä uhosin aina, että muutan kotoo pois HETI kun täytän 18. Todellisuus on vähän iskeny kasvoille. Toki onhan mulla tässä vielä vuosi aikaa ettiä se vakituinen työ, ettiä hyvä asunto, kasvaa vielä vähän lisää, mutta epäilen silti etten ainakaan heti kesäkuun 10. 2015 asu vielä muualla kun porukoitten hellässä huolenpidossa. Puhuttiin tänään Jossun kanssa pitkät pätkät just tulevaisuudesta ja muusta, ja rupesin sit kelaan kaikkia näitä asioita. Totesin etten voi löytää minkäännäköstä työtä niin kauan kun koris on kuvioissa. En oo kyllä siitäkään ihan varma että jatkanko vai en. 

Aina kun vääntäydyn reenaan/kattoon peliä/heittään tms, niin mullon hyvä fiilis ja oon ihan varma et tätä mä haluun tehä. Nyt lukiossa oon vaan saanut tutustunu ihan huikeisiin ihmisiin, ja oon saanu tosi paljon hirveen tärkeitä kavereita ja ystäviä, että tuntuu pahalta etten kerkiä viettään niiden kanssa enemmän aikaa. Koulussa tuntuu aina siltä että en halua jatkaa korista, koska se syö sit kaiken ajan noilta kavereilta. Mutta rakastan taas korista niin paljon etten haluis hylätä sitäkään. Hitto. Koeviikkoki alkaa ens viikon keskiviikkona, mutten pysty ees ajatteleen kouluaineita kun mullon päässä 24/7 et mitä ihmettä teen ens kauden kanssa. Tänään tuli spostiakin pyrinnöltä että pitäis 18.5. mennessä ilmottaa, kuinka paljon voi kesänaikana sitoutua, vai sitoutuuko ollenkaan. Niin... kun tietäis...

Mullon kesäksin NIIN paljon kaikkee NIIN ihanaa suunniteltu ja puhuttu porukalla että mitä kaikkee kivaa vois tehä, että tekee oikeen pahaa jos joudun niistäkin jättäytyyn pois, koska reenit. APUA?! "kuuntele sydäntäs" mitäs hyötyä siitäkään on, jos sydän sanoo kahta täysin eri asiaa.. 

weheartit.com

Puhuttiin filosofian tunnilla eilen, että mitä jos mun aivot lilluukin jossain purkissa jonkun tohtorin labrassa, ja se tohtori syöttää tietokoneella nää kaikki mun tunteet/kuvitelmat/haaveet/unelmat/todellisuuden mun aivoihin ja mitään tästä ei oo oikeesti olemassa? Katottiin myös pätkä Matrix -leffasta, ja oli hirvee mind-fuck fiilis koko loppupäivän ja kyseenalastin kaiken. Sit mietin et jos tää olis niin että kuvittelisin ite kaiken, niin mun elämä olis tosi erilainen, eläisin niin täydellistä elämää, vai eläisinkö sittenkään? Onko tää kuvitelmaa? Hyi. 

Jos joku näkee selkeesti mitä mun kannattais nyt tehdä, minkään suhteen, niin kannattaa kertoo, mun pää räjähtää in any minute. Oikeesti. 

Ja niin.. siitä kesästä vielä, että kävin semmosen aika kiivaan keskustelun porukoitten kanssa, koska ne ei pitäny ajatuksesta etten hakis kesätöitä. Mummielestä se olis ihan kohtuullista. Viime kesästä 'tuhlasin' puoltoista kuukautta siihen että olin töissä, ja ansaittin sitä omaa rahaa. Ja kuitenkin ens kesänä täytän 18 niin ajattelin hakee jotain oikeeta ja kunnon töitä. Niin jos tän kesän saisin nauttia elämästä? noh - nähtävästi en saa. Kerrankin kun oon saanu _oikeita_ ystäviä ja haluaisin viettää niitten kanssa aikaa, enkä vaan homehtua himassa niinkun aikasempina kesinä, niin se ei vissiin sit toteudu, vaan oikeesti homehdun jossain toimistossa, yksin. Saatte sitten kuvia toimiston seinästä, ettekä aurinkoisista hiekkarannoista ja ilosista ihmisistä -huoh- 

weheartit.com

Näin sekavissa tunnelmissa koitan varmaan saada jotain kouluunliittyvääkin tehtyä.. Tai sit meen päikkäreille.. Pistäkää kommenttia tuleen! 

~Sanna