Vihdoin talvista!

kaikki kuvat on mun ottamia. Kopioithan vaan mun luvalla, kiitos! :)

Eilen totesin herätessäni että ulkona on pitkästä aikaa ihan pirun nätti ilma. Lunta ja auringonpaistetta. Ekaa kertaa varmaan koko vuonna toi yhdistelmä. Mummielestä lumi ja auringonpaiste on vaan Suomee kauneimmillaan. Ja koska mulla ei oo muitakaan seuraa niin kaappasin kameran ja Jossun mukaan ja lähin pihalle:)

Meijän koira onki leijuva koira!

Mää en tiiä mitään hellyyttävämpää ku meitin Jossu. *syrän*

Kiitos ja kumarrus. Nauttikaa talvesta ja lumesta !
~Sanna :*

Joulukuu

Heippa! Taas vietin pientä hiljaiseloo kaiken somen suhteen, tän takia on blogikin jäänyt vähän pienemmälle huomiolle. Vaikka kuinka oon Joulu ihminen ja olis tehny mieli postata vaikka mitä ihania joulusia kuvia ig.hen niin päätin että tärkeempää on keskittyä tykkäysten laskemisen sijaan sukulaisiin jota oli taas tupa täynnä koko pyhät. Äsken lähti vielä serkut ja huomenna tulee perhetuttuja lisää:)

Joulua vietettiin siis kotona, kera mummun, vaarin, serkkujen, tädin, enon, äidin, iskän, veljen, veljen tyttöystävän ja kaikkien muitten kanssa. Pääsyy miks tykkään joulusta niiin paljon on se että sillon lähes koko ydinsuku kokoontuu yhteen paikkaan, saa unohtaa kaiken muun ja syödä. Joulupöydästäkään en tajunnut ottaa yhtään kuvia. Ruuan himo voitti kuvaamisen. Ja etteköhän te kaikki tiiä mitä joulupöydästä löytyy.

Ja tottakai joulupukkikin kävi meijän joulua piristämässä, ja saatiin laulaa parit joululaulutkin siinä sitten:). Joululahjoista nyt ei sen enempää. Tärkeimpää joulussa on mun mielestä kuitenkin kaikki se muu. Toki joululahjatkin on iso osa, mutta ei se tärkein.

Angry Birds Knock on Wood on mahtava peli! Sitä pelatessa tuli kulutettua aikaa mm. sitä pukkia oottaessa. Suosittelen lämpimästi!

Tänään otin itteeni myös niskasta kiinni ja raahasin itteni ulos kera koiran ja kameran. 300 kuvan läpikäynti vie kuitenkin jonkun verran aikaa, minkä takia tuun vasta huomenna lataamaan ne tänne teitinkin iloksi. Toivottavasti teillä kaikilla oli yhtä mukava joulu kun meillä!

Huomiseen siis!
~Sanna :*

Even though I like to be alone, I dont fancy being lonely

On kuulemma ihan ok, että on hetkiä ettei halua nähä ketään ja on tervettäkin nauttia yksinolosta. Mutta mietin että onko edelleen ihan ok että se 'hetki' kestää useemmankin viikon? 

© Sanna Kukkonen

Seriously. Mun kärsivällisyys on tosi vähissä. Oon taas kipee. Vittu TAAS! Ärsyttää. Kukaan ei enää usko että oon oikeesti kipee. Perus oletus on vaan että no Sannaa vähän vituttaa koulunkäynti niin se teeskentelee kipeyttä. Sanonpahan vaan että teeskentelisinki! Ei oo hirveen kivaa että muut on lukiobileissä ja mä istun kotona keittiössä ja pelaan iskän kaa lautapelejä (on muuten tosi juttu, ei läppä. Tänään olis ollu lukiobailat, mutta mä pelasin maagista labyrinttii isin kaa).

Neljä päivää taas nukuttu kotona ja juostu lääkäristä toiseen, sen sijaan että olisin opiskellu koulussa ens viikolla alkavaa koeviikkoo varten. Hurraa. Joulukin on tällähetkellä aika pieni ilonaihe. Ei oo päässy salille koko viikkona. Onneks on koriksen suhteen vapaaviikonloppu. Sehän vasta oliskin jos missais pelinkin tän taudin takia. 

 © Sanna Kukkonen

Lumikin olis tietty ihan kiva.. 

Kirjottaminenkaan ei oo näitten ja parin muun ei-niin-mukavan jutun jälkeen hirveesti napannut. Suurin syy tähän on taas jokavuotinen syysvitutus, jota myös kai kaamosmasennukseks kutsutaan. Tää joka syksynen traditio saapuu joka vuosi isompana ja ahdistavampana ilmiönä leijuun mun sosiaalisen elämän ja opiskelun päälle. 

Kaiken tän päälle kasataan vielä joululahjat. Oon sopinu itteni kanssa ettei niistä turhaa ressata, mutta kun niiin kovasti haluisin muistaa mulle niin tärkeitä ihmisiä kaikesta. Muttakun miten? Joku joululahjanero voi ilmottautuu ja ostaa mun puolesta kaikki lahjat. 

^Suakin olis kiva joskus nährä!

Silmäpussit roikkuu polvissa vaikka oon nukkunu joka yö min. 12 h + muutamat päikkärit per päivä päälle. Mietin aina välillä että onko tää jatkuva sairastelu mun kehon tapa sanoo että hidasta hullu hidasta. Vaikka eräs näistä lääkäreistä kelle oon tässä elämääni avannut viikon aikana, syytti tästä(kin) taudista kuntosalia. Sielä kuulemma pyörii hengenvaarallisia pöpöjä. Okei. Ensin valittaa että 'oot ylipainonen, mee kuntoileen' sitten 'ei älä käy ulkona, sun astma voi johtua pakkasesta.' 'ei älä muuten mee kuntosalillekkaan, sielä on pöpöjä' 'koripallossa hajoo paikat'. Mitä vielä? 

Voisin tähän taas avautua että kuinka tuntuu ettei kukaan välitä. Mutta syvässä sydämessäni toivon että ainakin pari ihmistä välittää. 

~Sanna *.*
-pahottelut ensinnäkin runsaasta v -sanan käytöstä. Kyllä te tiiätte että kun v.ttää niin v.ttää. Ja toisekseen tästä masentuneesta ympäristöstä.

Hyvä mieli!

Olipahan viikonloppu. Ristus. Maata näkyvissä pompittu läpitte. Enkä oo ollu aikoihin samaan aikaan näin puhki mutta silti niin onnellinen ! Mukana mm. LZ7, kls., Immanuel, The Rain, Idän Ihmeet jnejne. Kaikenlaista bändiä ja genree aina festareitten vikaan - eli Juha Tapion - keikkaan saakka. Mukana tietty vielä kaikennäkösiä puhujia. Mieleen ehkä isoiten jäi Matt Popovits jenkkilästä. 

Kamera oli mukana mutta oli niin kiire jorata mahtaakin mahtavampien bändien tahtiin ettei sitä oikeen kerinnyt mitään kuvaan. Kuvia tuolta löytyy esim. täältä. Ajattelin niistä koostaa jossainkohtaa tännekkin muutaman kuvan ainakin niiltä keikoilta jossa itte olin :) 

Törmäsin fb. selaillessani alla olevaan videoon erään artistin jakamana. Pisti kyllä hymyilemään ! 

Piristäkää päiväänne ja katsokaa ihmeessä!

Sinä olet kaunis from Jovi Nuoret on Vimeo.

Koulu on vienyt taas liikaa aikaa kirjottelulta, soittamiselta ja piirtämiseltä :( Tällähetkellä menossa äikässä sotakirja, jonka lukuvaiheista meidän pitää 4 muun tyttösen kanssa kirjottaa blogia. Voisin sen linkata, ainakin sitten kun sieltä löytyy jotain materiaalia. Ajatuksena ittelläni olis että kurssin säilyttäisin tuon blogin olemassa itselläni jotta mulla olis joku tekosyy lukee kirjoja. Tykkäättekö lukee kirjablogeja? En ajatellut mitään sellasta juonien selostamista, vaan lähinnä sitä että kertoisin fiiliksiäni lukukokemuksen aikana? Good idea or not so good? 

Enää 36 PÄIVÄÄ jouluun!

~Sanna :*

And no matter the cost

Kyllä te tiiätte sen tunteen kun joku biisi löytyy ja sitä pitää luukuttaa niin kauan että korvat vuotaa verta ja pelkkä ajatuskin biisistä pyörryttää? No, oon taas löytänyt yhen näistä. 

Tässä; enjoy!

Lumi tuli - lumi meni. En oo kirjotellut mitään koska varmaan ainoo mitä olisin voinut saada aikaseks on se että koulu kaatuu niskaan ja jouluun on vielä liikaa aikaa. Ja mikäs paremmin tehoo siihen koulun päälle käymiseen, kun se että kaveri on sun luona kymmeneen, ja sen jälkeen tulla kirjottaan blogiin. I know. Motivaatio hukassa. 

Vettä sataa ja kaikkia vituttaa.

Tässä ne tärkeimmät. Ei mua kyllä oikeestaan ees vituta. Oon vaan väsynyt, ja haluaisin viettää kaiken aikani näitten ihmisten keskellä keiden seurassa saan suurimman osan päivistäni viettää. :)

Oikeestaan taidan soittaa tota Maroon 5.n levyä luupilla koko yön. Ei huono pläni. Biisit pitää raiskata ennenkö joku nimeltämainitsematon radiokanava tekee sen mun puolesta.

Hjyvästi
~Sanna :*

weheartit.com

Ainiin, ja tän kaiken koulushitin lisäksi mun pitäis myös pakata. Perjantaina kutsuu TURKU ja MAATANÄKYVISSÄ2014!!!

Musiikki lataus

Koska ilman Ed Sheerania, en voi selvitä hengissä yhtäkään päivää.

Ed Sheeraniltakin löytyy mun mielestä yks biisi jota ei vaan voi voittaa mikään. EI MIKÄÄN!


Kyllä oon niin massaa että Lego House.
Ei löydy parempaa.

Kuuntelen mää joskus jotain muutakin kun Sheerania, mutta viime päivät ollut jotenkin tosi Sheeran olo.

Vois olla ihan yhteisen hyvän vuoksi parempaa etten kirjottais enää sanaakaan, enkä linkkais enää yhtäkään biisiä, mutta emmä ikinä oo ajatellut mitään. Varsinkaan yhteistä hyvää.
Ja mää en oikeesti kuuntele 24/7 mitään nyyhky-itku-sydänhajalla pillitystä. Mutta. Koeviikko.


Niin se menee, kato, hymy on kaunista <3 i="">

Hymy on kyllä herkässä! Sattuneesta syystä. Mutta silti tuntuu välillä siltä että vois pillahtaa itkuun any second:D Mää oon niin terve päästäni. Tauti ei oo fyysisestikkää hellittäny vielä. Tuntuu heti paljon paremmalta kun on päässy nyt pari päivää putkeen salille. Onneks on tullu käytyä koska huomenna vuorossa Hämeenkadun Burger Kingin koeajo!

Ja sen jälkeen kangasalle, muttei siitä sen enempää.





Huomenna vuorossa uskonnon koe. Tähän mennessä kokeet menny bilsaa lukuunottamatta ronskisti penkinalle, enkä usko että huomisesta tulee poikkeusta, ainakaan jos tätä lukemismotivaatioo kattoo.

~Sanna :*

c, minä^

Onneks kohta ehkä olis mahollisuus tulla talvi, ja JOULU, mainitsinko jo paljonko ootan sitä?

Last thing I was thinking of

Tämmöstä settiä tänään. 

Kemia on pehmentäny mun pään. Enkä siis meinaa mitään ihmisten välistä 'yy' ihmissuhde kemiaa, vaan ihan oppiaine kemiaa. Koeviikko. Ihanaa. 

Koeviikko on kyllä parasta aikaa lukiosta. Pari tuntia koulussa, sit syömään, salille ja kotiin. Paitsi jos sattuu vtu edelleen oleen kipeenä, eikä pääse sinne salille. Kiitos ja kuitti mulla hajoo pää ihan any minute. Onneks yks 'vanha' ystävyyssuhde on nostanu päätään ja mullon asiallista juttuseuraa:) Kerrankin mulla on sellanen fiilis että joku ihan aikuisten oikeesti ymmärtää mua. 

Valoo tän tautitunnelin päässä ei näy, eli huomennakin jää reenit väliin. Ajattelin kyllä mennä salille vähän jotain heiluun. Ei ilmankaan kestä. 

Pahottelen jo etukäteen. Mutta. KOHTA ON JOULU! En kestä!! Rakastan Joulua, ja sitä että saa koristella paikkoja, leipoo, tehä ruokaa joskin en oo ikinä keittiössä, kuunnella joulumusaa ja sitten se kaiki huipentuu jouluaattoon kun ydinsuku tulee meille, ja istutaan iltaa, syödään, pelataan jotain ja jaetaan lahjoja. Ootan joulua niin paljon. Toki myös sen takia että syyslomasta on jo ikuisuus ja haluan taas lomalle.

Mää oon kyllä enemmän kesä- kun talvi-ihminen mutta en malta oottaa että pääsee hiihtään! Olettaen että tää tauti jättää mut ennenkö sataa lunta... Ja käveleen jäälle ja ja mitä vielä. Laskeen pulkkamäkee, ei tarvii huitoo ötököitä ja on lunta. Eikä tämmöstä loska-muta-vesishittiä.

~Sanna :*

Vavva täyttää vuosia

Voi, mun pikkunen täyttää tänään jo kolme. Vastahan se oli ihan pikkunen ja teki hätäpaskat autoon kun äiti ja isi haki sen kotiin. 

Kaivoin tänään juhlan kunniaks kamerani taas jostain pölyvuoren alta ja flunssaa uhmaten tunkeuduin toppavaatteisiin ja uskaltauduin vauvani kanssa ovesta ulos ihanaa kuuraseen aamuun.

kyllä olin aamulla jo hereillä, wat?

 Olin yllättynyt, että kamera pysyi edelleen kädessä. Kaikkien näiden kuvaamattomien viikkojen jälkeen.

okei, olishan se ollut tylsää kuvata pelkkää koiraa.. right?

Ja ei, Jossu ei oo mitenkään helppo kuvattava. Sen mielestä olis vaan niin paljon kivempi leikkiä tolla ylläolevalla vanhalla 10l vesipöntöllä kun istua kylmässä keskellä peltoo. Ootan vieläkin että se kypsyis ja rauhottuis. Toisaalta onhan se ihana tollanen ikuinen pentu.

 Mr. Pig

 Vanhuskin porskuttaa edelleen kovissa voimissa. Joskin tänään makasi mielummin oven takana matolla, kun olis laittanut tassujaan kylmään maahan. Tottakai.

Tänään olis ollut pelikin, mutta ei oo tää tauti vieläkää jättäny mua rauhaan. En saanut opiskelijaterveydenhuoltoon aikaakaan varattua, koska en ollut kuulemma tarpeeksi kipeä. Okei. Kolmen viikon yskä ei siis ole tarpeeksi kipeä. Ehkä mun pitää odottaa että mulla on keuhkokuume, ennenkö mua suostutaan lääkitteen. Hitto. Sanoivat vain että juo kuumaa ja lepää. Niin no mitäköhän mää oon tässä nyt jo kolmisen viikkoa tehnyt. Hajottaa. Haluan salille.

Tää viikko on siis ollut ihan näin villi. Koulua, ruokaa, koulua, kotiin, nukkumaan, kouluun, ruokaa jnejne. Koeviikko alko perjantaina ihanalla saksalla, ja meni kaikkee muuta kun putkeen. Aina ei voi voittaa..

Nyt koitan olla unohtamatta tota kameraa johonkin nurkkaan, ja kuvailla useemmin että sais tännekin kaikenlaista uutta! :)

~Sanna :*

Vavvan synttärieväs

Ainiin, konnuus on nyt paastonnut sopivan verran ja huomenna saa taas sille sanoo hyvät yöt :)

Ei vois ikinä uskoo..

.. Että oon taas kipee. Kyllä. Noin miljoonannenkolmenkymmenennen kerran tän kesän ja syksyn aikana. Luojalle kiitos etten oo tällä kertaa angiinassa. Tosin ehkä vielä ärsyttävämmässä yskän ja nuhan ja kuumeen ja päänsäryn sekotuksessa. Oih!

En oo viikkoon päässy tekeen mitään liikunnallista. Pysäkiltä kotiin kävelyn ja koiran satunnaisen kusettamisen lisäksi. En mitään. Läski kriisi iskee joka päivä, yleensä klaaraan sen lähtemällä tappolenkille. Mutta mitäs nyt kun ei pääse tappolenkille. No.. mitäpä muutkaan kun SYÖN sen pois. Suklaata, pullaa, leipää, karkkia, limsaa, ruokaa, karjalanpiirakoita, juustoo, keksejä .... Toi lista on loputon. Ja kaikkia noista oon kiskonut niinkun 10x päivän saantisuosituksen JOKA PÄIVÄ tällä viikolla. Oon lihonut varmaan sen 10 kiloo. Tälläkin hetkellä syön.

Mikä siinä on ettei ihminen syö vaan kun on tarve sille. Eihän me käydä vessassakaan muutakun sillon kun on tarve. Ei kukaan sielä huvikseen käy istumassa. Mutta mikä siinä on että syödä pitää sillonkin kun ei tarvis? Aattelin pohtia tätä asiaa vaikka lakupussin äärellä.

Ei oo löytynyt vieläkään vastausta. Pitää varmaan syyä vielä vaikka suklaata tähän niin jos sitten löytyis? Voiko joku lähettää vaikka Gillian McKeithin tänne? Tai voisko joku ottaa multa pankkikortin pois niin en sais syötyä kaikkee tätä. Arvostaisin apuanne. Kiitos.

Kuvat tarjos tänäänkin weheartit.com. Kuolkaa kuolaanne. Mä ainakin kuolen. Tekee mieli donitsia.
Tämän postauksen myötä lupaan olla koko ens viikon syömättä mitään paskaa. Tästä tulee vaikeeta koska koeviikko lähestyy taas.. Toverit. Jemina,Aino,Jossu,Turkia: Kaikki vahtikaa etten käy kahvilassa. Ja pakottakaa mut lenkille. Kiitos!

~Sanna :*

Jokainen on erilaisia

Ennen kuin kielipoliisit saapuvat paikalle niin tiedän, että otsikkoni ei ole kieliopillisesti täysin oikein.

Tiistai ja aamuhypärit. En oo sillon kaiken fiksuimmillani. Puhuin Ainon kanssa ihmisten erilaisista toiminta tavoista opiskellessa. Jep. Lukiolaiset. Mistä muustakaan me juteltais? Kyseisen keskustelun aikana totesin sitten että niin jokainen on niin erilaisia opiskelun ja kaiken muunkin kanssa. Eikä se olis missään määrin edes kivaa että kaikki oltais ihan kopioita toisistamme. Mutta ite ainakin oon yrittäny jokaselta tapaamaltani ihmiseltä oppia jotain. Myös niiltä kenen kanssa ei oo synkannut.

Kaikillahan meillä on ihmisiä ketä ei vaan voida sietää. Ja mikäs sen hauskempaa kun hyvässä seurassa päivitellä tän ihmisen touhuja. Kaikki me tehdään sitä. Joku on vaan niin niin ärsyttävä ja vastenmielinen koska hän tekee sitä ja tätä. Kyllä. we've all been there. On both sides.

P*skanjauhaminen on tyhmää. Mutta niiin kivaa. Mutta, koska olen fiksu lukiolainen, niin koitan oppia niistäkin tuokioista jotain. Ja jokasesta niistä ärsyttävästä ihmisestä. Jokasella on luonteensa. Hyvät puolet ja huonot puolet. Joistain ihmisistä vaan kieltäytyy näkemästä niitä hyviä, mutta se ei ole tässä nyt se idea. Vaan se että ne huonot puolet. Mää yleensä teen itekin niitä kaikkia. Oon siis yrittänyt lypsää itestäni ärsyttäviä tapoja pois, sitä mukaa mitä niihin törmään.

Pointtihan on siis se etten tajunnu ennen viime vuotta että jos tapaisin itteni jossain, niin hyvin suurella todennäkösyydellä leimaisin itteni mitä imartelevammilla lisänimillä. Enkä missään nimessä tutustuis tohon kusipäähän kyllä.
Ajattelin listata tähän nyt muutaman asian millä oon koittanut vuoden aikana saada ittestäni vähän parempaa ystävää.

1. "Miten sulla menee?"

     Tää on piirre mikä ihmisissä mua ärsyttää ehkä eniten. Ja itsekkin siis olen tähän sortunut. Aikalailla koko elämäni. Eli ittestänsä pölöttämiseen. Mua ainakin kiinnostaa oikeesti mitä mun kavereille ja ystäville ja sukulaisille kuuluu, ja mitä niitten elämässä tapahtuu. Mutta eihän ne sitä tiedä jos en kysy miten niillä menee. En mä saa niistä sitä tietoo irti sillä että kerron heti villeimmät uutiset omasta elämästäni. Eikä pelkästään se kysyminen vaan se, ettei ihmisiä välttämättä oikeesti kiinnosta miten sun parhaalla ystävälläs menee. , ja että ihminen oikeesti tarkottaa mitä sanoo.

Älä kuitenkaan innostu liikaa. Ihan omakohtasta kokemusta siitä että maksimi aika mitä sai olla omassa rauhassa oli 5 min. Sen verran usein joku kyseli että mitä teen ja miten mulla menee. Ei mun fiilikset ihan hirveesti muutu viidessä minuutissa. Kohtuus kaikessa!

En halua että kukaan mun läheinen ajattelee musta noin!

Eli oon yrittänyt kysyä kavereilta miten niillä menee. Ja ihan kiitettävästi tässä onnistunutkin.

2. Joka askeleen selittämättä jättäminen
   
   Tää on sellanen, mikä on ehkä lujimpaa osunu kun joku on tästä kaveriporukassa joskus avautunut. Koska oon itse tehnyt tätä niin paljon.
Hienoo että oot löytänyt juttukaverin, mutta trust me, se ei halua tietää minuutin välein miten sulla menee. Eikä siinä selosta vaan, mutta vastaus saattaa jäädä uupuun. Äläkä loukkaannu tästä. Itsekkin monta bussimatkaani yksityiskohtaisesti jollekkin selittäneenä; se ei välttämättä tarkota että sulle ollaan vihasia jossei sun joka viestiis kommentoida jotain.

Eli en selitä kaikkea kaikesta jollekkin. Niitä ei välttämättä kiinnosta. Räpiköin.

3. Kaikki ihmiset ei välttämättä oo aina mun takia vittuuntuneita

    Mulle vaikein. Juontaa juurensa peruskoulusta. Jos joku on väsynyt ja kärttynen. Se ei välttämättä ole juuri minun takiani. Koitan siis olla vastaisuudessa kehittämättä parhaiden kavereideni kanssa draamaa turhasta.

Tää on paha. Oon yrittänyt kyllä painaa asioita villasella. Mutta kun asioihin olis aina niin kiva tarttua ja leikkiä vähän drama queeniä. Mutta. I'll try my best.

Asiaan jossainmäärin liittymätöntä musiikkia, mutta ah niin monta vuotta mukana roikkunut.

Voisin listata näitä asioita loppu yön. Lienee ehkä viisainta lopettaa ennenkö mut leimataan vielä pahemmaks bitchiks. Mulla on ihan asiallinen viesti mitä yritän sanoo. Lähinnä se klisee että kaikessa on jotain hyvää. Mulla meni kauan tajuta mitä hyvää on niissä ihmisissä kenen kanssa mun kemiat ei vaan kohtaa. Koin kuitenkin älyyntymisen. 

Kato jokanen niistä tavoista mitkä sua ärsyttää siinä tietyssä ihmisessä, ja koita muuttaa niitä samoja asioita ittessäs ja tehä ittestäs näin vähän vähemmän ärsyttävää. Mää oon yrittäny. Voitte kysyä mun kavereilta miten oon onnistunut. Tuskin kukaan on ees tajunnut eroo. Mutta mulla on itelläni vähän parempi omatunto. 

Pakko lisätä vielä yksi

4. En ole aina oikeassa.

~Sanna :*

Mä tuun aina riittään

Sillon mä tajusin et nytton jotain pieles,

miks niin paljon vihaa purkautuu niin pienes miehes.

Samal halusin puolustaa ja auttaa sua jatkaan

oltiin kuitenki tultu rinta-rinnan jo niin pitkän matkaa.

 ...

Sit alko se 5 vuotta mitä toivon ei olis ollu

Herran suojas tarjol paljon tasaisempi polku

se sattu muhun sairaasti kun mä tiesin et sä kärsit.

...

Mä elin siin pelos, et koht et oo elos

Tänää ollu jotenki vähä mollivoittonen päivä. Päässä pyöriny kaikenlaista. Syvällistä ystävyydestä ja siitä että mikkä on ystävän velvollisuuksii. Ja vähän vähemmän syvällistä mm siitä, että huomenna pitäis pelata, ja musta tuntuu että se päättyy lanssiin koska kunto ei riitä.

Välillä musta tuntuu että ihmiset ja sosiaalisuus tappaa mut ja aiheuttaa vaa harmii. Välillä taas siltä etten voi tehä mitää ilma tiettyi ihmisii. En tiedä onko tässä mitään järkee että yritän pukee tätä sanoiks. 

Kavereille pystyy puhuun oikeestaan mistä vaan. Ainakin pitäis pystyy puhuun. Mutta mitä jos ei pystykkää? Jos tuntuu siltä et se kaverisuhde on vaan sitä että antaa, mutta ei saa mitään takasin? Kuinka kauan pitää oottaa ennenku saa poistuu paikalta? Oonko mää hirviö jos teen niin? 

Jos kaverilla on tiettyi ongelmia, ja mä tiedän ne. Niin tuleeko mun tehä jotain näitten ongelmien eteen? Siis sellasten jolle en pysty omalla tekemiselläni vaikuttaan. Se että se ongelma on jotain syvempää kun kaverin vaate- tai poikaystäväongelmat? Jos ei puhuta vaa siitä että kaverilla on paha mieli. Vaan se että sillä on oikeesti paha olla. Ja tietää että se syö sitä ihmistä. Mutta et vaan pysty auttaan mitenkään? Onko ystävän velvollisuus ilmottaa tästä johonkin, silläkin uhalla että se ystävyyssuhde kariutuis ja se toinen henkilö joutuis kenties jopa vaikeuksiin tästä. Mutta että sillä loppujen lopuks olis hyvät seuraukset ja asiat paranis? 

Mää oon niin kahen vaiheilla. Molemmissa noista asioista. Mun oma pää ei kykene enää tekeen enempää päätöksiä. Vois kai sanoo että mun elämä on tällähetkellä jonkilaisessa käännekohassa. Niin moni asia muuttuu, niin radikaalisti. Mutta silti taas kaikki on sitä samaa vanhaa. Ja mä voisin valita sen kaiken saman vanhan, se olis niin helppoa nyt. Mutta joutuisinko mä kuitenkin tekeen nää kaikki valinnat uudestaan myöhemmin? 

Oon koittanu ettii vastauksii kaikkialta. Oikeesti, kaikkialta. Toisilta kavereilta, salilta, lenkiltä, musiikista, Raamatusta, aikuisilta, koirilta, kissoilta, kirjoilta, ruuasta.. Mikään ei tunnu aukeevan. Ehkä mää oon taas vaan ite tehny tästä itelleni ongelman. Tai oonkin varmaan. Kyllähän joku varmaan pystyiskin oleen ajattelematta tätä kaikkee ja antaa elämän vaan mennä omalla painollaan. Mutta mun pää ja luonne ei vaan toimi noin.

Mun on pakko tehdä ite omat päätökseni, mää otan kaiken monesti liiankin henkilökohtasesti ja pohdin asioita. Monien ihmisten 'vaikeudet' muuttuu munkin vaikeuksiks. Toisaalta en anna minkään vaikuttaa muhun mitenkään, mutta silti kaikki muut vaikuttaa muhun kokoajan ja kaikessa. Mun pää on aika lähellä umpisolmua tällähetkellä. Ehkä siks oonkin nukkunu yhestä lähtien koko iltapäivän ja illan. Ehkä meen nukkuun vähän lisää. Jos ratkasut löytyyki unesta. 

~Sanna :*

Hiukset on sielun peili...?

Tänään koitti se päivä mitä mää oon niin monta vuotta suunnitellut. 

Oli nimittäin aika istua kampaajan tuoliin ja sanoo että olis tarkotus päästä eroon tästä letistä.

Ja mun luottokampaaja teki työtä käskettyä.

Enkä ees itkeny, vaikka isoisoiso määrä hiuksia tippuili lattialle. 

Enkä pettyny mun kampaajaan taaskaan.

Ja oon niin fiiliksissä näistä hiuksista että oli pakko päästä kirjottaan HETI, ilman hyvälaatusia kuvia. Saatte tyytyä samsungin varmaan laatuun.

Muutos on melekonen, mutta oikeen mieluinen! Veljeni jopa totes että näytän Jennifer Lawrencelta. En sentään.

Nää saa väännettyä vaikka irokeesiks. Ja voin luvata että pitkät ei tuu takasin ihan hetkeen. ei sillä että se olis edes mahdollista. 

Ajattelin että kerään kokoelman mun kaikista hiustyyleistä mun elämän varrelta, mutta tajusin että eipä niitä oo paljoo ollut. Joskus 2 luokalla olin raju ja leikkasin polkkatukan. Sekin kasvatettiin kyllä heti pois. Muuten on vaihtunut lähinnä otsatukka. 

Tää on se perusidea miltä mun hiukset on aina näyttäny. Oikeesti. AINA.

Ehkä radikaalein juttu mitä ikinä oon hiuksilleni tehny ennen tätä päivää oli toi pinkki ottapiiska ja mustat aluhiukset. Tykkäsin sillon tosi paljon. Enää en usko että värjäisin vastaavia.

 suora ottis.

vähän vinompi ottis, jonka leikkasin muuten kaverilla yöllä kynsisaksilla. Kannattiko?

pitkä etupiiska.

Poof.

Ja siis kyllä. Näin persoonattomat mun hiukset on aina ollut. Koska mulla ei oo ollu ballsseja tehdä niille mitään. Noista pinkeistäkin kuuli niin paljon yläasteella kaikenlaista, että olis sillon tehny mieli vaan vajota maan alle. 

Nyt on ihanaa kun on vähän enemmän omannäköset hiukset. Ihanaa! Ja joku nimeltämainitsematon Konsta voisi tässä joku päivä raahata itsensä kuvailemaan kanssani että saan päiviteltyä vähän tarkempia kuvia teille! :) 

Mikäli kun konstaa ei kiinnosta niin vapaaehtosia voi huudella, jos kuvailu seura kelpaa!

Palataan! :*

~Sanna