Aikakone

Hyppäät aikakoneesee ja naputtelet sinne 1940 -luvun Suomi. Päädyt 2013 -luvun Vienankarjalaan. Et huomaa mitään eroo. Oli hurja reissu. Tulin suomeen ja sit jotkut kysy "no mimmosta oli" nii.. mitä tohon vastais. Sanonnan "Matkailu avartaa" merkitys tuli hyvin selväks. Se oli shokeeraava ja avartava kokemus. Järkyttävä kulttuurishokki. Ensimmäiset ajatukset ku ekoja taloja näki oli ettei näissä voi kukaan asua. Inhimillisyys oli kaukana. Tai ainaki se inhimillisyys mihin me kermaperse-suomalaiset ollaan totuttu.

Mutta kuvat kertoo enemmän ku tuhat sanaa, niin tässä teille kuvia, ja niitä on paljon.

Raja ylitettiin Kuusamossa koska siitä oli vaan sen 100 kilometriä Kiestinkiin, mihin siis oltiin menossa.

 Rajalla säkähdin aika jumalattomasti ku ilkeä venäläinen rajavartia tulee poistattaan mun kamerasta kaikki kuvat niitten raja-asemasta. Siitä voi kuulemma saada 2000 ruplan sakon jos niitä kuvia on. (tosiaan 2000 ruplaa on noin 50euroo)

Tiedettiin että tie siälä venäjän puolella on huonossa kunnossa, mutta ei osattu kyl oottaakkaan mitään sen kaltasta! Kuvista sitä ei kunnolla nää mutta siis keskinopeus oli noin 20 km/h. Ja siihen 100 kilometrin matkaan meni 4 ja puoli tuntia.

Ja koko 100 kilometriä meni pitkälti keskellä ei-mitään. Tais olla 2 kylää ennen kiestinkiä, ja ne oli pitkälti samassa kuosissa ku kiestinkikin sitten. 

Sohjanassa, yks parhaimmassa kunnossa olevista taloista. Kyllä, tuossakin asuu joku perhe.

Monta tärisyttävää ja hytkyttävää minuuttia myöhemmin päästiin määränpäähän asti. Asuttiin semmosen ihanan venäläisen vanhan pariskunnan luona, jotka osas molemmat suomee. Niitten koti oli tosi hyvässä kunnossa olosuhteisiin nähden. Heillä oli 3 lasta, mutta kaikki muuttanut pois Kiestingistä, isompiin kaupunkeihin työn perässä. Kiestingissä on ollut parhaimpina aikoina 3000 asukasta, mutta nykyään vajaa 1000. Suurimmat työllistäjät, turkistarha ja saha oli molemmat lopetettu vuoden väleillä, eli suurin osa noista asukkaista oli työttömiä/eläkeläisiä. Kylässä oli 3 valtion ylläpitämää kauppaa, josta osa oli sitten saanu töitä.
Ja varmasti jotkut elätti itsensä kalastamalla.

Tollasessa talossa asuttiin.

Ja jokasesta pihasta jokainen metri maata oli hyötykäytössä. Perunaa, salaatteja, kurkkua, tomaattia..... Kotieläimiä oli yllättävän vähän. Lehmiä käveli kylässä vapaana sielä täälä, mutta ilmeisesti kaikki oli saman perheen lehmiä. Yllätyin ettei talojen pihoilla ollut esim. Kanoja tai sikoja, josta olis ruokaa saanu.

Sitte surullisimpia kuvia, paikalliset talot.

toi oli oikein söpö! Muutenkin oli aika värikästä. Taloja maalattiin sen verran mitä oli varaa tai mitä maaleja jostain sai.

Koulu

yleisöpuhelin.

Tää talo oli ehkä paras kuntosin asuinrakennus koko kylässä.

Isoin kylän kaupoista. Ykskään kauppa ei ollut sillai vaan vaatekauppa, ruokakauppa, urheilukauppa jnejne. Vaan kaikki sai samasta paikasta. Hautaseppeleistä hiusväreihin. Eikä se siittä ollu kiinni ettei tavaraa olis ollu että kylä näytti 1940-luvun kylältä. Vaan siitä ettei niillä ihmisillä yksinkertasesti ollu varaa ostaa kaikkee.

Ekan kerran ku äidin kans käveltiin kaksin tota kylää ympäri, ni aateltiin että ompas paljon suljettuja kauppoja, mutta sit ku se mies lähti meijän mukaan niin selviskin hyvin äkkiä että oho, eihän nää ookkaan suljettuja. Tossa ylläolevassa talossakin oli siis toiminnassa oleva kauppa.

Paikallista uima- ja venerantaa. 

Perjantaina lähettiin käymään isommassa 'kaupungissa' Louhessa. Täytyy myöntää etten oottanu kaupungilta ihan tollasta. Se oli vaan isompi kokoelma vanhoja, huonokuntosia taloja. 

Ite en uskaltais tollasissa kerrostaloissa asua.

Oli hassua kuinka paljon sielä oli sotamuistomerkkejä ja sankarihautoja, ja ne oli kaikki oikeen priimassa kunnossa ja viimesenpäälle tehtyjä. Että kyllä valtiolla johonkin on rahaa.

Ja kyllä venäläiset on ERITTÄIN vieraanvaraisia ja mukavia! Pöytään laitettiin aina kaikki mitä kaapeista sattu löytyyn ja kokoajan oltiin syömässä. 

Ja sillä sisustettiin mitä oli. Paljon värejä! 

Ja kissoja oli tällä perheellä kolme, ja yks koira. Eläimetki ruokittiin vanhaan tapaan, ruoantähteillä.

Oli tosi hianoo päästä näkeen jotain tollasta, ja mun mielestä jokaikisen pitäis nähä ja kokee toi sama. Mutta täytyy sanoo et olin kyl onnellinen ku istahdin autoon ja lähettiin ajaan kohti rajaa.

Ja tie oli yhtä loistavassa kunnossa ku mennessäkin..

 Pelotti hirveesti et näinköhän päästään rajan yli, en oikeestaan tiiä et miks pelotti. Mutta kai sitä oli niinpaljon juttuja kuullu mitäkaikkee venäjällä on käyny, että aatteli kaiken olevan mahollista.

Ja täytyy kyllä tässäkohtaa siteerata täysin kulunutta kliseetä "On lottovoitto syntyä Suomeen!!" Mutta kaikkien pitäis tällänen reissu kokee, se pistää aatteleen että tartteeko oikeesti kaikkee sitä, mitä väittää ja uskoo tarttevansa. Näkee kuinka noi ihmiset elää sillä mitä on. Ja vaikka kylä tyhjenee ympäriltä niin elämää jatketaan mahollisimman paljon niinkun on tähänki asti eletty.

Oli ihan naurettavaa kuulla kuinka toikin mies (joka elää diabeteksen ja astman kanssa) Joutuu käymään Petroskoissa asti lääkärissä!! (600 km junalla) eikä oo autoo ja lähin juna-asema 70 km päässä, Louhessa, johon et pääse bussilla. Hassua kuinka ihmisiä vaan pompotellaan tollai. Ja jossei sulla oo rahoja lähtee lääkäriin, niin säähän et sitten mee.

Terveisiä siis kaikille meille, jotka valittaa kuinka mobiilinetti pätkii eikä pysty päivittään fb, Että ollaan ilosia että meillä on se puhelin jolla päästään nettiin, ja valtion tuet opiskelioille, ja vaikka joudutaanki maksaan veroja. Niin saadaan valittaa vaan siitä että ei oo mitään tekemistä, eikä siittä että ei oo varaa ruokaan.

~Kiitos ja kumarrus, lähen nyt pyöräileen postiin.
~Sanna