Kuukausi kesästä hukattu

Hullua että lomaa on kulunu jo kuukausi! Mitä mää oon saanu aikaseks? En mitään. Tai no.. täyttäny 18, juhlinu, vastaanottanu kaks mulle tosi tärkeetä ihmistä takasin Suomeen ja takasin mun jokapäiväseen elämään, hankkinu ajokortin, saanu auton, käyny leikkauksessa ja tehny paljo semmosia pieniä asioita, joita en oo aikasemmi ehkä osannu nii arvostaa. Mutta ei tää silti oo kuukaudelta tuntunu. 

En haluais aiheuttaa ittelleni turhaa stressiä just nyt, mutta just sayin' että saksan kirjotuksiin on 80 päivää ja kemiaan 89 .. Opiskeluaki pitäs varmaan ruveta pikkuhiljaa aikatauluttaan, mutta en oo vaan ikinä pystyny lukusuunnitelmiin.. En oikeen usko että ne toimii. Luen sillon kun mua innostaa, tulee luettuu helposti enemmän ku mitä suunnitelmaan välttämättä laittais yhelle päivälle, ja asianki oppii ehkä paremmin kun on enemmän motivaatioo. Saksan lukeminen jääny kyllä tosi vähälle, kemiaa oon jo alotellu, ja koomisinta tässon se että saksaa mun tarvis lukee enemmän..

En oo ikinä ollu ihmisenä semmonen että osaisin käsitellä mun tunteita. Saatika puhuu niistä ääneen. Kirjotan niistä paljon, ja mullon olemassa vihko mihin puran kaiken, mutta sitäkää en aatellu koskaa julkistaa kenellekkään. Mun tapa käsitellä tunteita on varmasti muille tosi raskas, koska en vaan saa sanottua ihmisille kuinka paljon ne mulle merkittee, tai mikä mun mieltä painaa. Aina välillä tulee niitä tilanteita että olis vaan pakko saada sanottua jotain miltä sisällä tuntuu, nii meen vaan täysin lukkoon. Loppujenlopuks yleensä saan sönkötettyä itteni jotenkin siitä tilanteesta eteenpäin ja voin vaan haudata sen asian.
Toisaalta, tietyt ja mut parhaiten tuntevat ihmiset tietää musta sen että jos kiinnostaa mitä mulle kuuluu, nii koittaa vaa kurkkia mitä musiikkia kuuntelen. Useimmiten löydän mun joka fiilikseen jonkun biisin joka kuvastaa sitä täydellisesti. Sen takia mun ei niille ihmisille juuri koskaan kertoo mitä mulle kuuluu, tai mitä mää ajattelen. Onneks on teitä. 

 

Tästä kesästä on käsitelty nyt kuukausi, ja tää kuukausi on lentäny nii nopeeta ohi etten oo missään välissä kerinny päivittään meininkejä tänne, saatikaa ottaan kameraa mukaan. Mutta lupaan olla parempi ens kuussa. Just niinku lupasin viime kuussakin. 

Yötä :*
~Sanna 

Mun mieli on kun Suomen kesä

Se ei aina oikeen tiiä onks se synkkä vai paistaaks siä

Se voi muuttua hetkessä

Sillon kun varautuu siihen että myrskyää, nii onki täysi tyyni
Sillon ku sen haluis olevan tyyni, nii myrskyää
Ja siitä on mahotonta arvioida mitään ennalta
Helvetti voi revetä sekunnissa
Ja sitte taas toisen sekunnin kohalla meininki o ku paratiisissa..
 

Mut meillä suomalaisillahan on onneks ihana perinne kieriskellä huonossa olossa ja ottaa siitä kaikki irti. Mielummin kierisin onnessa mutta otetaan sitä mitä on tarjolla. Vaikka oon monen monta kertaa uhonnu olevani se kellä ei oo niitä tunteita, mitä mä niillä, niin kyl neki aina joskus löytyy. Ja sitte ku niinsanotusti v*tuttaa nii tykkään kuunnella v*tuttavaa musaa että alkaa v*tuttaan lisää:) Mukava tapa.

Siinä mun klassikko kierimisbiisit .. Kiitos ja kuitti..

Koitan kerätä itteni ja palata myöhemmi vähän järkevämmin mielin
~Sanna

Long time no see !!

    

En ees jaksa enää muistaa koska oon viimeks jakanu mitään täälä. Olin vikat kouluviikot henkisesti niin hajalla ettei energiaa riittäny mihinkään, ja mulle niin rakas kirjottaminenki jäi sivummalle. Oon ihan tyytyväinen etten saanut mistään töitä, jää aikaa kotoiluun ja nollaamiseen. 

Ihmissuhteetki on tässä heittäny vähän häränpersettä koska oon vaan niin huono huomioimaan muita ihmisiä, ja suuri osa mun ajasta on menny itteni kasaamiseen. Hassua ajatella tästä vuosi taaksepäin, ja kuinka erilailla asiat oli. Kuinka sillon mulle ihan puolituntemattomat merkittee mulle nyt enemmän kun mikään muu. Ja kuinka sillon niin kaukasilta tuntuneista jutuista on tullu arkipäivää ja lähitulevaisuutta. Elämä alkaa pikkuhiljaa maistuun jo ihan elämältä.

Matkakuume on ihan hullu. Mutta rahattomuuden ja kesäkuun lopussa oottavan leikkauksen takia taitaa reissaamiset jäädä nyt vähän vähemmälle. Joku kiva pikku road trippi jollain kivalla pienellä porukalla olis huippuu, mut en oo oikeen saanu muita innostuun asiasta .. Joten mun kesä menee himassa istuessa, kirjotuksiin lukiessa ja kirjottamisessa. Kuvailullekkaan en oo löytäny oikeen koloo, ja mun kamerakin on kaverin porukoilla tällähetkellä lainassa, eli ei voi sitäkään oikeen hyödyntää nytt.. 

Täysi-ikäsyyteen on mulla siis matkaa 6 päivää. Inssiin myöskin samanverran. En oikeen ees tiedä mitä ajatella kaikesta tosta. Lupasin itelleni joskus 10 vuotiaana, että sitten kun täytän 18 muston tullu tosi kaunis, mullon merkittävä rooli yhteiskunnassa ja oon ollu vakituisessa parisuhteessa jo ainakin kolme vuotta. Muistan myös vielä 15 vuotiaana vannoneeni että sinä päivänä kun täytän 18, muutan omaan kämppään ja rupeen elättään itte itteni.
Onhan 18 vuotta kuitenki tosi lyhyt aika. Oonhan mää vielä tosi nuori. Enkä todellakaan lähelläkään vastuuntuntosta aikuista. Enkä oo ruvennu mitenkään älyttömän kauniiks tässä elämäni aikana, eikä mulla oo mitään vaikutusvaltaa mihinkään, ja oon vakituisesti sinkku. Hups. Mut ehkä mää otan vähän semmosia käytännönläheisempiä tavotteita itelleni. Jos otan tavotteeks vaan nauttii kesästä? Ei mitään ahdistavia aikuistumisasioita? Deal?

Tänä kesänä vaan niin moni juttu on niin erilailla kun viime kesänä, etten osaa olla.

~Sanna