Ihan tosihyvä fiilis

Tällasina päivinä mun elämä on oikeesti ihan tosi mukavaa.

Vaikka ulospäin täänkin viikko näytti ihan tavalliselta mun viikolta, niin jotenkin silti parempi fiilis kun yleensä. Vaikka meinas vähän iskee tauti taas mutta se nyt ei tuu enää uutisena kellekkään että oon kipeenä.

Koeviikko loppu eilen, oli niin hassu fiilis illalla kun ei ollut mitään kouluhommia tekemättä. Tänään pääsin joskus puoli neljä, pääsin kaverin kyydillä salille ja olin kotona jo kuudelta, eikä mulla oo tänä iltanakaan mitään ihmeempää tekemättä.

Kesätöitäkin oon saanu haettua, mistään tosin ei oo mitään vielä kuulunu, mutta toivotaan parasta. Autokoulu alkaa parin viikon päästä. Loma alkaa huomenna. Missä välissä mää oon kerenny valittaan että asiat menee päin persettä? Hävettää liiankin usein tää valittaminen. Mullon asiat oikeesti paremmin ku monet uskaltaa toivoo; rakkaita kavereita, rakastavat vanhemmat, mahtava suku, terveys suunnilleen kohillaan, lukiopaikka .... Toi lista jatkuu vaan, ja silti mää löydän jotain valitettavaa?

^ tossapa noi mun ajatukset ja elämänfilosofiat on aikalailla kiteytettynä.
Näillä mennään, toivottavasti kaikilla muillakin on yhtä hyvä fiilis!

~ Sanna xx

Lukio on se juttu

Viikko taas lennetty paikasta toiseen. Viime keskiviikon jälkeen mullon ollu tasan 0 päivää että olisin ollu ihan yksin rauhassa kotona. No joskus näin, pääosin itteaiheutettua kyllä, mutta en mää osaa aina kotirottailla.

Keskiviikkona kävin kampaajalla siistiytymässä taas, torstaina Tampereen Työväen Teatteri ja "Vanhan Naisen Vierailu" <-- ja="" kaikille="" kangasalle="" konstalle="" kuvaa="" l="" mpim="" p="" pari="" perjantaina="" psittiin="" r="" siin="" sti="" suosittelen="">

 

Lauantaina aamulla otettiin suunnaks Turku ja mentiin palloileen yks voitto kotiin taas ja Sunnuntai meni naapurissa möllöttäessä. Maanantaina kävin Tampere-talossa kattomassa Nabucco -oopperan 'omaisten näytöstä' koska no, ei mulla hirveen moni sukulainen oopperaa laula, mutta musiikkilukion etuja ;) 

Tiistaina eli eilen alkokin sitten kaikkien lukiolaisten lemppari, koeviikko, joka viihdyttää mua vielä ens viikon keskiviikkoon. 

Mää oon vaan sellanen ihminen, että oon onnellisempi kun saan vaan mennä paikasta toiseen. Tykkään olla myös yksin, mutta yksinäni tuppaan ajatteleen vähän liikaa. Yleensä mun erakko -jaksot päätyy siihen että istun ahdistuneena sängynnurkassa ja pohdin no vaikka sitä että miksi mää elän.

Useimmiten mun päässä pyörii kuitenkin se, että onko tää elämä totta. Ja sitä, että onko muut ihmiset samanlaisia kun mää. Onko tää kaikki jotain teatteria mikä on luotu mun höynäyttämiseks. Että kukaan muu ihminen ei tunne niinkun mää ja ettei kukaan ihminen nää asioita samanlailla, vaan kaikki muut on vaan jotain olioita, jotka mää kuvittelen. En oikeen osaa pukee sanoiks sitä mitä ajattelen. Jotenkin vaan että oonko mää yksin tässä maailmassa jaonko tää luotu juksuttaan mua, että kaikki ne muutkin 5 miljoonaa suomalaista muka näkee asiat täysin samoin kun mää, ne näkee mut just niin vieraana ihmisenä ja ajattelee musta ihan samanlailla kun mää niistä.. 

Niin pieni pää, niin paljon ajatuksia. Niin pieni ihminen, niin paljon paineita lukiosta. 

Huomenna kuitenkin lukiovuoden valoisin päivä; Penkkarit! Ja sitten meenkin sunnuntaihin saakka sahkuun, niin ei tarvi taaskaan ahdistua yksinään.

Seommoro!
~Sanna