Aina joskus ja jouluna kohtaan sukulaisilta ja tuttavilta sen kaikista yleisimmän kysymyksen: "Noh, jokos sulla Sanna on joku poikaystävä?" Ja jo 18 vuotta oon vastannu että no ei vieläkään, ja vastaanotan lisää ihmettelyä. Yleensä ne nyt saa ohitettuu jotenki sillai ympäripyöreesti että no ei oo osunu ketää kohalle. Mutta oikeesti siinon pari muutaki juttua.
En oo ikinä oikee ymmärtäny semmosia teinisuhteita, että pitää seurustella koska kaikki muutkin. Mää ite ajattelen seurusteluu sillai, että jos mää rupeen jotain kutsuun poikaystäväks, ajattelen että siitä myöhemmin tulee kihlattu ja siitä seuraavana aviomies. Senkään takia en seurustele kovinkaan helpolla. Joku vois sanoo et oon vaan kranttu, mutku mää haluan ajatella sitä poikaystävää myös siten et pystyisinkö sen kanssa viettään loppuelämäni.
Toinen on se etten nää mitää minkä takia kukaan ajattelis musta siten, että haluais viettää mun kanssa loppuelämänsä. Ja tässäki tilantees vois siteeraa kliseetä ettet voi rakastaa muita ennenkö rakastat ittees. Enkä todellakaan voi sanoo rakastavani itteeni niin paljon et olisin valmis parisuhteeseen.
Oon nähny liikaa ihmisiä, jotka on muuttunu ihan toisiks seurustelun myötä. En koe vielä tuntevani itteeni niin hyvin, että voisin luottaa siihen etten muuttuis täysin toiseks ihmiseks jonkun toisen ihmisen takia.
^ siinä muutamia selityksiä mitä oon tässä kypsytelly seuraavia joulunpyhiä varten.. Ehkä jonkun noista saa ääneenki joskus sanottua. Toki, en mää sitä sano ettei se olis joskus mukavaa ku olis joku jonka kanssa jakaa asiat ja paskat läppänsä. Mut sen oon päättäny, että en mitään ylimäärästä ressiä enää ota siitä että oon edelleen sinkku. Ehkä se joskus muuttuu, ehkä ei, ja jos ei, nii onha mulla aina mahollisuus ottaa pari miljoonaa kissaa, niiltä ei kysytä haluaako ne asua mun luona.
Ajatukset senverran selkeempinä jo että sain tänkin nyt muokkailtua julkasuun, tää kun on ehkä lojunu tuola luonnoskansiossa laittoman pitkään.. Tänään pääsi leikkauksen jäljiltä ekaa kertaa urheileen, ja heti on taas paljon enempi oma ittensä. Ajatuksia ja fiiliksiä saa prosessoituu ihan hullun määrän jo tunnin reenin aikana! Huomenna lenkkipäivä, joten ehkä nää hommat selkiää vielä lisää tässä ja saan jotain vähän ajankohtasempaaki puristettuu ulos.
Huomenna vuorossa myös Finnkino, tytöt ja Magic Mike XXL !
~Sanna :*