Dalai Lama on fiksu mies. Liian usein annan muitten ihmisten tekojen ja sanojen vaikuttaa mun mielialaan, vaikkei millään muulla pitäis olla mitään vaikutusta, kun mun omilla mielipiteillä. Tosin mulla meni itelläni monta vuotta että löysin semmosen 'sisäisen rauhan', ja jokanen sen löytää tietty omilla tavoillansa. Mulle se sisänen rauha löyty itseasiassa opiskelun kautta. Kun fysiikassa käytiin läpi maailmankaikkeutta, ja tajus kuinka pirun pieni sitä yks ihmisraukka on tässä kaikessa, niin sitä oppi ehkä suhtautuun paremmin siihen että no onko sillä nyt sitten pienintäkään merkitystä jos mulla on pari kiloo ylimäärästä, tai sillä ettei mua pyydettykkään niihin bileisiin mihin kaikki muut meni.
Ja ehkä sitten kun oppi oleen ottamatta asioita turhan vakavasti niin sitä rupes pikkuhiljaa löytyyn semmonen tietty tyyneys kaikkiin asioihin. Toki on edelleen asioita jotka saa mut hetkellisesti aivan sekasin, mutta sitte viimestää kun pääsee omaan rauhaan ajatteleen ja käsitteleen asioita nii se tyyneys jotenki tekee taas hitaasti paluun.
Aikasemmin mietin vaikka ulkonäöstäni aina siten että miltä näytän muihin verrattuna ja hain itsearvostusta kaikista weheartitin "Everyone is beautiful" shiteistä. Mutta nykyään ajattelen enemmän, ettei kaikkien tarvii olla kauniita. Eikä kaikki ookkaan kauniita. Mutta kaikilla on jotain mistä niiden kuuluu olla ylpeitä, eikä sen tarvii olla mitään ulkosta. Mää ite arvostan enemmän semmosia ihmisiä joilla on jotain sisästä mistä ne osaa olla itessään ylpeitä, koska kyllähän me kaikki voidaan sanoo tykkäävämme vaikka hiuksistamme, mutta se on jotenkin hienoo kun joku osaa sanoo pitävänsä jostain luonteenpiirteestään. Ei meijän kaikkien kuulukkaan näyttää miltään jumalilta tai jumalattarilta.
Toki mun sisänen tyyneys on aika usein vielä aika myrskyä. Mutta semmosten pienien asioiden syvempi ajattelu, joka nyt jotenkin oli luonnollista itelleni alottaa siitä että osaisin olla stressaamatta ulkonäöstäni, lisää tyyniä jaksoja aika pitkälti. Ja voin kokemuksesta sanoo, että kun sen tietyn tyyneyden saavuttaa, ei se oo sen arvosta että antaa muitten ihmisten tekemisten heiluttaa sitä. Antaa muitten elää miten muut haluaa, mää elän just niinkun mää itte nään parhaaks. Kyllä mää sit löydän elämääni niitä ihmisiä jotka jakaa samanlaiset arvot.
Mutta muille palleroisille sanon vaa että jos teitä ei oo siunattu kauniilla naamalla, älkää vaivakko aikaanne murehtien sitä, unohtakaa naama ja ettikää itestänne jotain muuta ihanaa. Ja sitten ku se oma juttu löytyy, antakaa muiden ihmisten olla siitä mitä mieltä haluaa, ei muiden mielipiteen tarvii vaikuttaa suhun. Aamen.
+ Huomenna kuvaileen pitkästä aikaa, koitan saada materiaalii myös tänne! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti