Jokainen on erilaisia

Ennen kuin kielipoliisit saapuvat paikalle niin tiedän, että otsikkoni ei ole kieliopillisesti täysin oikein.

Tiistai ja aamuhypärit. En oo sillon kaiken fiksuimmillani. Puhuin Ainon kanssa ihmisten erilaisista toiminta tavoista opiskellessa. Jep. Lukiolaiset. Mistä muustakaan me juteltais? Kyseisen keskustelun aikana totesin sitten että niin jokainen on niin erilaisia opiskelun ja kaiken muunkin kanssa. Eikä se olis missään määrin edes kivaa että kaikki oltais ihan kopioita toisistamme. Mutta ite ainakin oon yrittäny jokaselta tapaamaltani ihmiseltä oppia jotain. Myös niiltä kenen kanssa ei oo synkannut.

Kaikillahan meillä on ihmisiä ketä ei vaan voida sietää. Ja mikäs sen hauskempaa kun hyvässä seurassa päivitellä tän ihmisen touhuja. Kaikki me tehdään sitä. Joku on vaan niin niin ärsyttävä ja vastenmielinen koska hän tekee sitä ja tätä. Kyllä. we've all been there. On both sides.

P*skanjauhaminen on tyhmää. Mutta niiin kivaa. Mutta, koska olen fiksu lukiolainen, niin koitan oppia niistäkin tuokioista jotain. Ja jokasesta niistä ärsyttävästä ihmisestä. Jokasella on luonteensa. Hyvät puolet ja huonot puolet. Joistain ihmisistä vaan kieltäytyy näkemästä niitä hyviä, mutta se ei ole tässä nyt se idea. Vaan se että ne huonot puolet. Mää yleensä teen itekin niitä kaikkia. Oon siis yrittänyt lypsää itestäni ärsyttäviä tapoja pois, sitä mukaa mitä niihin törmään.

Pointtihan on siis se etten tajunnu ennen viime vuotta että jos tapaisin itteni jossain, niin hyvin suurella todennäkösyydellä leimaisin itteni mitä imartelevammilla lisänimillä. Enkä missään nimessä tutustuis tohon kusipäähän kyllä.
Ajattelin listata tähän nyt muutaman asian millä oon koittanut vuoden aikana saada ittestäni vähän parempaa ystävää.

1. "Miten sulla menee?"

     Tää on piirre mikä ihmisissä mua ärsyttää ehkä eniten. Ja itsekkin siis olen tähän sortunut. Aikalailla koko elämäni. Eli ittestänsä pölöttämiseen. Mua ainakin kiinnostaa oikeesti mitä mun kavereille ja ystäville ja sukulaisille kuuluu, ja mitä niitten elämässä tapahtuu. Mutta eihän ne sitä tiedä jos en kysy miten niillä menee. En mä saa niistä sitä tietoo irti sillä että kerron heti villeimmät uutiset omasta elämästäni. Eikä pelkästään se kysyminen vaan se, ettei ihmisiä välttämättä oikeesti kiinnosta miten sun parhaalla ystävälläs menee. , ja että ihminen oikeesti tarkottaa mitä sanoo.

Älä kuitenkaan innostu liikaa. Ihan omakohtasta kokemusta siitä että maksimi aika mitä sai olla omassa rauhassa oli 5 min. Sen verran usein joku kyseli että mitä teen ja miten mulla menee. Ei mun fiilikset ihan hirveesti muutu viidessä minuutissa. Kohtuus kaikessa!

En halua että kukaan mun läheinen ajattelee musta noin!

Eli oon yrittänyt kysyä kavereilta miten niillä menee. Ja ihan kiitettävästi tässä onnistunutkin.

2. Joka askeleen selittämättä jättäminen
   
   Tää on sellanen, mikä on ehkä lujimpaa osunu kun joku on tästä kaveriporukassa joskus avautunut. Koska oon itse tehnyt tätä niin paljon.
Hienoo että oot löytänyt juttukaverin, mutta trust me, se ei halua tietää minuutin välein miten sulla menee. Eikä siinä selosta vaan, mutta vastaus saattaa jäädä uupuun. Äläkä loukkaannu tästä. Itsekkin monta bussimatkaani yksityiskohtaisesti jollekkin selittäneenä; se ei välttämättä tarkota että sulle ollaan vihasia jossei sun joka viestiis kommentoida jotain.

Eli en selitä kaikkea kaikesta jollekkin. Niitä ei välttämättä kiinnosta. Räpiköin.

3. Kaikki ihmiset ei välttämättä oo aina mun takia vittuuntuneita

    Mulle vaikein. Juontaa juurensa peruskoulusta. Jos joku on väsynyt ja kärttynen. Se ei välttämättä ole juuri minun takiani. Koitan siis olla vastaisuudessa kehittämättä parhaiden kavereideni kanssa draamaa turhasta.

Tää on paha. Oon yrittänyt kyllä painaa asioita villasella. Mutta kun asioihin olis aina niin kiva tarttua ja leikkiä vähän drama queeniä. Mutta. I'll try my best.

Asiaan jossainmäärin liittymätöntä musiikkia, mutta ah niin monta vuotta mukana roikkunut.

Voisin listata näitä asioita loppu yön. Lienee ehkä viisainta lopettaa ennenkö mut leimataan vielä pahemmaks bitchiks. Mulla on ihan asiallinen viesti mitä yritän sanoo. Lähinnä se klisee että kaikessa on jotain hyvää. Mulla meni kauan tajuta mitä hyvää on niissä ihmisissä kenen kanssa mun kemiat ei vaan kohtaa. Koin kuitenkin älyyntymisen. 

Kato jokanen niistä tavoista mitkä sua ärsyttää siinä tietyssä ihmisessä, ja koita muuttaa niitä samoja asioita ittessäs ja tehä ittestäs näin vähän vähemmän ärsyttävää. Mää oon yrittäny. Voitte kysyä mun kavereilta miten oon onnistunut. Tuskin kukaan on ees tajunnut eroo. Mutta mulla on itelläni vähän parempi omatunto. 

Pakko lisätä vielä yksi

4. En ole aina oikeassa.

~Sanna :*