Hiukset on sielun peili...?

Tänään koitti se päivä mitä mää oon niin monta vuotta suunnitellut. 

Oli nimittäin aika istua kampaajan tuoliin ja sanoo että olis tarkotus päästä eroon tästä letistä.

Ja mun luottokampaaja teki työtä käskettyä.

Enkä ees itkeny, vaikka isoisoiso määrä hiuksia tippuili lattialle. 

Enkä pettyny mun kampaajaan taaskaan.

Ja oon niin fiiliksissä näistä hiuksista että oli pakko päästä kirjottaan HETI, ilman hyvälaatusia kuvia. Saatte tyytyä samsungin varmaan laatuun.

Muutos on melekonen, mutta oikeen mieluinen! Veljeni jopa totes että näytän Jennifer Lawrencelta. En sentään.

Nää saa väännettyä vaikka irokeesiks. Ja voin luvata että pitkät ei tuu takasin ihan hetkeen. ei sillä että se olis edes mahdollista. 

Ajattelin että kerään kokoelman mun kaikista hiustyyleistä mun elämän varrelta, mutta tajusin että eipä niitä oo paljoo ollut. Joskus 2 luokalla olin raju ja leikkasin polkkatukan. Sekin kasvatettiin kyllä heti pois. Muuten on vaihtunut lähinnä otsatukka. 

Tää on se perusidea miltä mun hiukset on aina näyttäny. Oikeesti. AINA.

Ehkä radikaalein juttu mitä ikinä oon hiuksilleni tehny ennen tätä päivää oli toi pinkki ottapiiska ja mustat aluhiukset. Tykkäsin sillon tosi paljon. Enää en usko että värjäisin vastaavia.

 suora ottis.

vähän vinompi ottis, jonka leikkasin muuten kaverilla yöllä kynsisaksilla. Kannattiko?

pitkä etupiiska.

Poof.

Ja siis kyllä. Näin persoonattomat mun hiukset on aina ollut. Koska mulla ei oo ollu ballsseja tehdä niille mitään. Noista pinkeistäkin kuuli niin paljon yläasteella kaikenlaista, että olis sillon tehny mieli vaan vajota maan alle. 

Nyt on ihanaa kun on vähän enemmän omannäköset hiukset. Ihanaa! Ja joku nimeltämainitsematon Konsta voisi tässä joku päivä raahata itsensä kuvailemaan kanssani että saan päiviteltyä vähän tarkempia kuvia teille! :) 

Mikäli kun konstaa ei kiinnosta niin vapaaehtosia voi huudella, jos kuvailu seura kelpaa!

Palataan! :*

~Sanna