Nyt aurinko paistaa horisontti siintää edessä!

Lisää asioita mitä ois jääny kokematta jos pelaisin korista. Tänä viikonloppuna oli EHBT. Sen sijaan että nyt itkisin kotona sitä kuinka oon paska pelaan, ja etten antanu ittestäni kaikkee joka pelissä, niin tanssin, laulan ja hymyilen kotona. Vaikka läskyvuori kaatuu päälle, ei silti masenna. Miksi? No se on pitkä tarina.

Tää tuhkimotarina alkaa Perjantaina 22.8. kun karkaan 10 minuuttia aikasemmin uskonnontunnilta että kerkiän kahen junaan kohti Helsinkiä. Neljältä olin Helsingissä. Stadioni ootti mua jo!

Cheek ja lämppärinä ollu JVG veti ihan hullut setit! Ihan mahtava meno oli koko sen 3 tuntia mitä joku heilu lavalla. Ihan törkeen pitkä keikka. Oli kyllä jokasen euron, jonotusminuutin ja jalkasäryn arvonen! Ääntäkin lähti vähän huonosti kaiken sen huutamisen laulamisen jälkeen :D Seurakin oli mitä mainioin!

Lavallahan nähtiin Cheekin ja JVG.n jätkien lisäks myös mm. Diandra, Jukka Poika, Pete Parkkonen, Erin, Katri Helena, Jussi 69, MG, Uniikki, Illi, Elastinen, Jonne Aaron, Sami Saari.... Toi lista jatkuu loputtomiin, ja se vaan lisäs keikan mahtavuutta! Hullun sekanen fiilis keikan jälkeen. Oli vielä parhaimmat maholliset paikat (tolla lipulla) Ja ai että. Oli ihanaa. Pahottelut kaikille ketkä ei päässyt jompaa kumpaa noista keikoista näkeen!

Keikalta suuntasin Lohjan abc.n kautta Lohjalle Jennin luo yöksi! Seuraava päivä/ilta/yö oli kyllä miltei yhtä mahtava kun edellinen ilta Cheekkeineen kaikkineen. Oli mun toisen pikkuserkun ja sen hyvän ystävän läksiäisjuhlat, ja ristus, mullei oo varmaan ikinä ollu yhtä hauskaa missään juhlissa. Eikai musta oo tulossa sosiaalinen? EIHÄN?

Aamulla väsymyksestä selviämisen jälkeen isi tuli hakeen takasin kotiin. Oli ehkä paras viikonloppu mun pienessä elämässäni ikinä. Kyllä, näin vähän siihen tarvii että mut saa onnelliseks. Tämmösiä viikonloppujen pitäis aina olla, en meinaan Perjantai-iltapäivän jälkeen miettinyt yhen yhtä kertaa koulua ennenkun tänään totuus iski kasvoihin. Mutta se totuus ei ees sattunut. Nyt mulle pikkuhiljaa valkenee että ei se koulunkäynti oo kaikki kaikessa. Tärkeetä, mutta on tärkeempääkin, nimittäin elää.

KIITOS teille kaikille 40 000 muulle ketä oli mukana tekemässä mun perjantaista täydellistä. Ja kaikille ketä tunnustaa lauantaina nähneensä mut jossainvaiheessa. Ja ennenkaikkee kiitos mulle, että olin itsekäs ja aattelin omaa napaani, ja lopetin koriksen. En oo vieläkään katunut hetkeäkään.

~Sanna :*

loppuun vielä mieleenpainuvin hetki mulle stadionilla. Kun tää biisi (mitä harvemmin soitetaan keikoilla) tuli esitysvuoroon. Tää ei oo ehkä mahtipontisin biisi, mutta saatoin tirauttaa pari kyyneltä tän biisin soidessa. Koska no, tää palauttaa mieleen paljon tunteita, muistoja ja hetkiä. Useesti kuunnellut tätä biisiä turnauksien jälkeen automatkoilla, kun on v*tuttanut se ettei osaa mitään.